Mahmoudin tarina

Kun tapasin Mahmoudin ensimmäistä kertaa, hän ei vaikuttanut ”rauhan lapselta”.

Olimme olleet kaupungissamme Lähi-Idässä kolme vuotta, kun työtoverimme Steve tapasi Mahmoudin ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Steve istuskeli kahvilassa tekemässä töitä tietokoneellaan, kun Mahmoud käveli siitä ohi. Huomatessaan miehen, joka oli selvästi kotoisin Lännestä, Mahmoud päätti piipahtaa kahvilassa harjoittelemassa englanninkieltään. Hän oli englanninopettaja YK:n koulussa ja aina kiinnostunut juttelemaan ulkomaalaisten kanssa terästääkseen kielitaitoaan.

Ajan myötä kaikki tiimimme miehet ystävystyivät hänen kanssaan, mutta hän kävi säännöllisesti tapaamassa juuri minua. Saimme selville, että hän oli pakolainen, joka oli asunut kaupungissa joitakin vuosia. Vaikka hän kuuntelikin, kun puhuimme hengellisistä asioista, hän ei näyttänyt etsivän totuutta millään tavoin. Hän tuli aina käymään meillä kylässä, ei koskaan tuonut ystäviään mukanaan eikä kutsunut meitä vastavierailulle.

Mutta Mahmoud tuli aina vain uudelleen viettämään aikaa kanssamme. Hän auttoi meitä oppimaan arabiaa, ja me autoimme häntä hänen opetusprojekteissaan kehittämällä vuoropuheluita ja muita opintomateriaaleja hänen oppilailleen. Hän kysyi usein meiltä neuvoja. Hän koki, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia edistää uraansa tai parantaa tulevaisuudennäkymiään, ja halusi päästä pois. ”Pitäisikö minun muuttaa Englantiin?”

Minä antaisin siunaukseni, jos muuttaisit pois, koska olet ystäväni,” minä vastasin. ”Mutta mielestäni sinulla on paljon annettavaa. Jos lähdet, saatat menettää mahdollisuuden vaikuttaa ihmisten elämiin täällä.

Kun olimme olleet ystäviä noin kuusi vuotta, Mahmoud soitti eräänä päivänä ja esitti kiireellisen pyynnön: ”Haluan nähdä sinua kahvilassa”.

Selvä,” sanoin ja kiiruhdin tapaamaan häntä.

Kun olimme tilanneet kahvia, hän odotti, kunnes meillä oli omaa rauhaa. Sitten hän kertoi minulle, ”Olen tutkistellut elämääni paljon viime aikoina. Olen pohtinut, kuka minä olen muslimina. Olen tarkkaillut yhteisöäni. Yhteisöni johtajat eivät ole sellaisia ihmisiä, jollainen haluan itse olla. Kun katson heitä, näen tekopyhyyttä ja valhetta. Mut olen katsellut sinua ja työtovereitasi; te olette erilaisia.

Haluan, että autat minuakin tulemaan Jeesuksen seuraajaksi. En halua alkaa kristityksi mutta haluan seurata Jeesusta sillä tavalla kuin olet kuvaillut.”

Kutsuimme usein itseämme Jeesuksen seuraajiksi, joten se oli tuttu käsite hänelle. Olimme käyneet läpi uskoontulon perusteet hänen kanssaan ja selittäneet, että kaikilla on mahdollisuus ruveta seuraamaan Jeesusta, olivat he millaisista taustoista tahansa.

Siihen oli mennyt kuusi vuotta, mutta Jumala oli alkanut tehdä työtään Mahmoudin sydämessä. Sovimme tiimimme kesken, että auttaisimme häntä ottamaan selvää, mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsisi, ja aloimme tutkia evankeliumeja hänen kanssaan, Luukkaan evankeliumista alkaen. Mutta keskustelujemme aikana kävi ilmeiseksi, että vaikka hänen ymmärryksensä ja tietonsa kasvoivat, hän ei ollut täysin vakavissaan Jeesuksen opetuslapseksi tulemisen suhteen.

Scott oli juuri liittynyt tiimiimme. Koska hän halusi uhrata elämänsä paikallisten pakolaisten auttamiseen, pyysimme häntä tapaamaan Mahmoudia ensimmäisenä iltanaan kaupungissa. Heille syntyi välittömästi henkinen yhteys, josta pian kehittyi opetuslapseussuhde. Puolen vuoden sisällä Mahmoud luki innokkaasti Jumalan Sanaa, keskusteli siitä ja eli sitä todeksi omassa elämässään. Saatoimme nähdä hänessä alkaneen muutoksen, ja oli ilmiselvää, että hän oli luovuttanut elämänsä Jeesukselle.

Opetuslapseuttamisen lisäksi Scott oli hyvä luomaan suhteita. Pian saapumisensa jälkeen hän tutustui kaupunkimme evankelisen seurakunnan paikalliseen pastoriin. Eräässä heidän tapaamisessaan Scott mainitsi pastorille Mahmoudin seuraavan Jeesusta. Tämä sai pastorin uteliaisuuden heräämään, joten hän ehdotti Mahmoudille tapaamista, jossa tämä voisi kertoa tarinansa.

Olen vakuuttunut, että sinulla todella on henkilökohtainen suhde Jeesukseen,” hän ilmoitti Mahmoudille kuultuaan, mitä tällä oli sanottavana. ”Hieno juttu! Nyt voit alkaa käydä seurakunnassamme ja olla osa Jeesuksen perhettä.”

Mahmoud oli hämillään. Me olimme kertoneet hänelle, ettei hänen tarvinnut käydä seurakunnan kokouksissa seuratakseen Jeesusta. Olimme kertoneet hänelle, ettei hänen tarvinnut ryhtyä kristityksi. Mutta nyt pastori antoikin hänelle päinvastaista tietoa.

Minä mietin asiaa ja otan sinuun yhteyttä.”

Hämmentyneenä ja pohdiskellen, mitä tehdä elämällään, Mahmoud lähti kävelemään kohti kotia. Mutta ennen kuin hän pääsi perille ja ennen kuin hän oli ehtinyt oikein edes ajatella, mitä pastori oli sanonut, hän törmäsi erääseen kaveriinsa naapurustosta.

Hei, näin sinun menevän seurakuntaan tänään. Onko sinusta tullut kristitty?”

Totuuden hetki oli koittanut paljon pikemmin kuin hän oli odottanut. Mutta sillä hetkellä hän teki valintansa. Hänelle oli tärkeämpää löytää tapoja seurata Jeesusta omassa yhteisössään, jotta ilosanoma leviäisi mahdollisimman laajalle, kuin kuulua kristilliseen yhteisöön.

Ei minusta ole tulossa kristitty. Kävin vain juttelemassa pastorin kanssa,” Mahmoud vastasi. ”Mutta seuraan kylläkin Jeesusta.”

Opettajan työstään ja luonteestaan johtuen Mahmoudilla oli suhteellisen paljon vaikutusvaltaa yhteisössään, enemmän kuin olimme tajunneetkaan. Tieto hänen päätöksestään seurata Jeesusta levisi yhteisössä, ja hyvin pian hän sai kokoon pienen raamattupiirin. Koska piiri kokoontui hänen kodissaan, he olivat edelleen osa yhteisöään, vaikka tutkivatkin Jumalan Sanaa.

Vuonna 2009 paikalliset poliittiset ryhmittymät kutsuivat Mahmoudin puhumaan kolmipäiväisen Gazan sodan vastaisen mielenosoituksen aikana. He halusivat hänen vastustavan Länsimaita puheessaan. Tapahtuma oli luonteeltaan vihamielinen, ja sen tarkoituksena oli antaa ihmisille mahdollisuus osoittaa turhautumistaan ja nostattaa lisää vihaa toinen toisissaan tilannetta kohtaan.

Veljet,” hän kirjoitti meille tekstiviestissään, ”minut on kutsuttu puhumaan tässä mielenosoituksessa. Luulen, että siellä tulee olemaan noin 200-300 ihmistä. Koen, että Pyhä Henki haluaa minun vievän erilaista sanomaa sinne .

Kun hän sitten seisoi noiden ihmisten edessä, hän kertoi heille, kuinka oli päätynyt seuraamaan Jeesusta ja millaisen muutoksen hän oli käynyt läpi sen seurauksena. ”Olen oppinut antamaan vihollisilleni anteeksi, ja niin voitte tekin. Teidän pitäisi jopa rukoilla vihollistenne puolesta, jotta voitte vaihtaa vihan anteeksiantoon ja verenvuodatuksen rakkauteen.”

Hänen puheensa pöyristytti monia mielenosoittajia: ”Miten voit käskeä meitä rukoilemaan heidän puolestaan?!”

Mutta kun hän oli lähdössä pois, kuusi sheikkiä lähestyi häntä. Kaksi heistä oli veljeksiä, ja he ilmoittivat olevansa sheikkejä paikallisissa moskeijoissa. Veljekset Sheikki Mustapha ja Sheikki Abdallah sanoivat hänelle, ”Me haluaisimme jutella kanssasi siitä, mistä puhuit.”

Mahmoud ei voinut olla varma heidän motiiveistaan, mutta toivotti heidät tervetulleeksi vieraillulle kotiinsa. ”Voisitteko jatkaa rukoustaistelua,” hän pyysi meiltä tekstiviestissä. ”En tiedä, ovatko he kiinnostuneita vai loukkaantuneita, mutta useampi paikallinen muslimijohtaja haluaa tavata kanssani keskustellakseen siitä, mitä sanoin.”

Muutamaa päivää myöhemmin he tulivat hänen kotiinsa. Kun he olivat puhelleet pitkän aikaa, eräs sheikeistä kertoi Mahmoudille, ”Tämä asia kiehtoo meitä. Olemme samaa mieltä kanssasi. Emme halua vaalia vihaa yhteisössämme, vaan haluamme samaa kuin sinä.”

Jos olette halukkaita,” Mahmoud ehdotti heille, ”voisimme tutkia Injiliä yhdessä, ja minä voin näyttää teille, mistä opin tämän, ja mistä te voitte löytää tällaista viisautta.”

Sheikit alkoivat tutkia Luukkaan evankeliumia Mahmoudin kanssa lukemalla luvun kerrallaan ja kysymällä yksinkertaisia perehdyttäviä kysymyksiä selkeyttääkseen lukemaansa: ”Mitä tämä toteamus tarkoittaa?” ”Mitä luulet, miksi Jeesus teki noin?”

Mahmoud oli lukenut noin puolet Luukkaasta heidän kanssaan, kun he seuraavassa tapaamisessa kertoivat hänelle: ”Emme malttaneet odottaa ja jatkaa tutkimista nykyisellä tahdilla. Olemme lukeneet Luukkaan evankeliumin loppuun asti. Me uskomme kaiken, mitä se sanoo Jeesuksesta. Haluamme seurata häntä niin kuin sinäkin.”

He olivat tulleet kosketuksiin Jeesuksen kanssa ensimmäistä kertaa elämässään, ja hän kiehtoi heitä. Hän oli voittanut heidät puolelleen. Mahmoud kertoi heille kokemastaan elämänmuutoksesta, ja niiden 12 viikon aikana, jona he olivat lukeneet Luukkaan evankeliumin 12 ensimmäistä lukua, he olivat nähneet todisteita siitä, että tämä todella oli erilainen kuin muut yhteisön jäsenet. Heillä oli suuri kaipaus kokea samanlainen muutos.

Muutamat muutkin olivat aikaisemmin tutkineet Raamattua kahden kesken joko meidän tai Mahmoudin kanssa, mutta vain yksi raamattupiiri kokoontui viikottain tässä vaiheessa. ”Me haluaisimme olla johtamassa raamattupiiriä, jos se onnistuu,” sanoi Sheikki Abdallah.

Noin 18 kuukautta myöhemmin tiimimme kuuli Discovery Bible Study (DBS) -lähestymistavasta ja kertoi siitä Mahmoudille, joka vuorostaan kertoi sheikeille. Kuultuaan siitä Sheikki Abdallah ilmoitti hänelle: ”Aioin kokeilla tätä moskeijassani.”

Siispä, perjantairukousten jälkeen sillä viikolla, hän valikoi paikallaolijoista kuusi miestä, joilla olisi kykyjä vetää raamattupiiriä, ja pyysi heitä jäämään paikalle ja aloittamaan kronologisen DBS:n luomisesta Kristukseen. Raamattupiirien vetäjät eivät olleet vielä uskovia, mutta pystyivät käymään läpi kunkin raamatunkohdan ja siihen liittyvän aineiston. Tämän prosessin seurauksena jotkut vetäjistä alkoivat seurata Jeesusta, samoin muutamat muut moskeijan jäsenet.

Sheikki Abdallah todella saa asioita tapahtumaan. Minne tahansa hän meneekin, hän puhuu tiestään Kristuksen luo. Mutta ennen kaikkea hän julistaa, kuinka Jeesus on vastaus näille pakolaisille. ”Jeesus on tulevaisuutemme toivo. Hän on maailman vapahtaja, ja jos emme laske häntä historian muiden profeettojen joukkoon, olemme hukassa.” Puheensa jälkeen hän usein kerää ympärilleen 15-20 ihmistä ja aloittaa raamattupiirejä heidän keskuudessaan.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana tämä liike on kasvanut yhdestä piiristä kuuteenkymmeneen ja levinnyt kahdelle eri alueelle maassamme. Nämä pienryhmät kokoontuvat kodeissa, ja suurin osa niiden jäsenistä on Jeesuksen seuraajia.

Kun Sheikki Abdallah oli kerran puhumassa samantyylisessä mielenosoituksessa, jossa hän oli aikoinaan kuullut Mahmoudin puhuvan, ja kertoi, kuinka Jeesus oli muuttanut hänen elämänsä, eräs paikallisista muslimijohtajista tuli hänen luokseen poissa tolaltaan. ”Sinä et voi tuolla tavalla saarnata Jeesuksesta ja hänen tiestään. Sinun opetuksesi rauhasta vie pohjan pois koko aatteeltamme.”

En todellakaan voi olla saarnaamatta tästä,” hän vastasi heille, ”koska se on muuttanut elämäni ja se on totuus. Jos haluatte minun lopettavan, voitte etsiä jonkun muun johtamaan moskeijaa, koska niin kauan kuin minä olen täällä, aion jatkaa samaan malliin.”

DH on Middle East Field Leadership Teamin jäsen. Hän sanoo, “Joskus muistelen niitä aikoja vuosia sitten, kun Mahmoud kysyi minulta mielipidettä Englantiin muuttamisesta. ’Jos lähdet, saatat menettää mahdollisuuden vaikuttaa ihmisten elämiin täällä,’ minä vastasin. Ehkäpä vastaukseni oli profeetallinen. Kiitän Jumalaa siitä, että Mahmoud jäi kotimaahansa, ja kaikesta siitä, mitä Hän on Mahmoudin kautta tehnyt.”

GOfest17 nærmer seg! Bli med du også!

Ramadan: En strategisk tid for bønn!

Ramadan er en viktig og hellig måned i den muslimske kalenderen. Det er også en strategisk tid for bønn for muslimer, og for Frontiers-arbeidere som når ut til dem med evangeliet.

Les mer

Ramadan: 30 dager i bønn for verdens muslimer!

I dag begynner fastemåneden Ramadan. La de neste 30 dagene bli en bønnemåned for dine muslimske venner og for muslimer rundt om i hele verden! Følg med dag for dag på Facebook på @30dagersbonn, eller bestill bønneheftet her.

La oss be!

Den trange porten

«Gå inn gjennom den trange porten! For vid er porten og bred er veien som fører til fortapelsen, og mange er de som går inn gjennom den. Men trang er den porten og smal er den veien som fører til livet, og få er de som finner den» (Matteus 7,13-14)

Les mer

What do we do now?

People like me just shouldn’t get to see what I got to see: 

Just before Christmas, I went on a quick little day trip to see Frank, a friend who used to help in our yard. I was hoping to tell his family the Christmas story, maybe pray with them, nothing much more than that. He says they believe everything in the Holy Book I have given him, and that he has been sharing it with others.

Les mer